sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kesän viime kukkaset!

Tuoksuherne on sitkeä sissi, täytyy myöntää. Räntäsateesta ja pikkupakkasista huolimatta se vaan jaksaa kasvaa. ja minäkös tykkään. Oon napsinut maljakoihin kukkasia kesästä asti.

Nuppuja tulee kokoajan lisää ja lisää.....

 ...ja nää värit...oijoi meikä on niin koukussa....



Voiko ihanampaa olla!?


Ihan sielusta ottaa nuo värit!

Räntäsade yllätti...

.


Voi kukkaparkojani....



Ruusutkin taistelevat olemassaolostaan. Eivät lannistuneet pikkupakkasista. Eilen olivat vielä ihan täydessä kukassaan ja nuppuja aikalailla. Onneksi plusasteita on luvattu ensi viikolle, vielä ehtii haravoimaan ja peittelemään loput monivuotiset talviunille.


Täällä kuluu joululaulut jo, voi elämä! Vähän on ristiriidassa tämän postauksen kanssa. Mies pakeni kellariin kitaran varteen. Ehkäpä mun täytyy kuunnella jotakin muuta :)

Tervetuloa pivi lukijakseni :)

Oikein leppoisata sunnuntaita teille lukijani 

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Syysterassia!


Tältä näytti meijän pikkuterassi vielä pari päivää sitten.  Nyt tulee vaakasuorassa räntää ja lunta tuulen mukana. Keijunmekko asustaa nyt sisällä. Lobelia kuoli, mutta ei se olisi menestynyt sisälläkään. Yhtä yritin pelastaa, vaan kuihtui mokoma.


....yritin näköjään piilottaa turveruukkuja....hah :D

Iltatunnelmointia kynttilän valossa.


Lämmintä sunnuntaita!

tiistai 15. lokakuuta 2013

Kello raksuttaa mennyttä aikaa!


Kerran oli kello nuori, niinkuin mummokin. Mutta siitä kauan on jo, kauan tietenkin.
Kello raksuttaa mennyttä aikaa.

Ystäväni löysi roskiksesta tämmöisen ihanan vanhan kellon, laitoin sen kesällä villiviinin köynnöstukeen kiinni. Tää on jotenkin niin pysäyttävä. Monesti vieläkin seisoskelen tuon kellon ääressä ja mietin, kenelle se on kuulunut ja millaisia tarinoita se on kuullut ja nähnyt.

Vaikka mitään kasveja tai kukkia ei ole enää vieressä, se on silti ihana.




Sitten on toinen kello, jonka sain kans toiselta ystävältä. Tuostakin tykkään valtavasti.




Meille on luvattu tälle viikolle lunta. Kohta on siis syksykin ohi. Surettaa kukkien puolesta. Oon pelastanut sisälle useita ja yritän pitää ne hengissä. Tuo taustalla oleva keijunmekko on vielä aika mahtava ja kukkii kokoajan. Onneksi muistin ottaa sisälle yöksi, sillä toissayönä meillä oli pakkasta -5 astetta. Hrrrrrrhhh!

Elämä on lyhyt, kesä vielä lyhyempi. Kai minä teen taas pikkukuolemaa talven tullessa. 
Mutta  kyllä se sitten taas iloksi muuttuu, kun on ihanat lumimaisemat ja pääsee kahlaamaan umpihankeen ja ottamaan kuvia.

Syksyistä loppuviikkoa  :)


lauantai 12. lokakuuta 2013

Ensimmäistä kertaako metässä...vai viimeistä??

Tiistaina  aamupäivästä joulu alkoi pakottamaan takaraivossa ja muistin viime sunnuntain kävelyretken miehen kanssa, kun löysin käpyjä kaadetusta kuusesta. Jemmasin ne sinne talteen ja niitäpä nyt lähin hakemaan tarkotuksena askarrella jotakin joulujuttuja.
No eihän niitä ollu ku viis jälellä ja niistäkin melkein jouduin oravan kans tappelemaan. Jätin ne suosiolla sille.
 Lähin etsimään omat muualta ja kuusikosta löysinkin puoli kassillista, sitten aattelin samantien ehtiä sammalta. Kävelin kaameata rytteikköä eteenpäin eikä sammalta missään. Käpypussi painoi ja janotti. Missähän asti oikeen ees olin. Meinasin lähteä takaisinpäin, kun puolukoita rupes löytymään joka puolelta. Söin niitä ensin, että tuli ulos jo korvistakin. Eihän niitä sinne ois voinu jättää eikä ollu mukana, ku se käpypussi.Mutta niistä en luopuisi.

No muka viisana tungin hupparin molemmat taskut täyteen. Varovasti kävelisin kottiin, todellakin semmosta kaatuneitten puiden rytteikköä ja kivikkoa. Sitten näin järven siintävän kauempana ja aattelin poiketa, josko lintuja näkyisi, kun oli kamerakin mukana ja janottikin.
 Puolukat unohtui samantien. Hyppelin, istuskelin ja makoilin kivillä ja nautin, kun aurinko lämmitti ihanasti.

Innostuin kuvaamaan ihanaa ruskaa. Ja keräämään housujen taskut täyteen värikkäitä lehtiä.




Sitten tuli kylmä ja oli pakko lähteä menemään. Mutta kas, astuin seipään päälle. No sehän oli otettava mukaan. Ja harmaata lautaa kans käveli vastaan. Ja sammalta, ihanaa vihreää sammalta, sammaleisia oksia ynnämuuta ihanata. Käpypussiin tungin niin paljon, kun sopi ja enemmänkin. Seiväs olalle, harmaat laudat kainaloon ja menoks. Jollakin välikädellä napsin kuvia. Ja keräilin kaikenlaista oksankarahkata ja naavaa ja jäkälää. Olin niin haltioissani, että huusin ääneen.




Häiriinnyin sitten inhottavista polttiaisista vai mitälie olivat. Menivät hiuksiin ja päänahkaan ja korviin ja ja ja...herranen aika TAJUSIN...HIRVIKÄRPÄSIÄ!!!!
Sillon lähti, ku taivahalla loisti tähti. Ee hantä persettä tavottanut. Pinkasin semmoseen vauhtiin, ettei kilometrimittarikaan ois ehtiny laskea askelia. Seiväs ojossa ja käpysammalnaavajäkäläpussi purjeena takaviistossa laukkasin kuin ritari yli vuorien huutaen kauhusta takana häälyvästä lohikäärmeestä.

Ei haitannu kivet, ei kannot eikä kaadetut puut. Päässä oli vaan ajatus päästä äkkiä tielle. Pääsinhän sinne ja huohotin, kuin vanha kaakki. Istahin kannolle ja työnsin molemmat kädet hupparin taskuun voimalla...PhuuuuhHH!
Ei, helevetti ne puolukat, mitä niistä nyt oli jälellä, mutta nekin muussina. Nuoleskelin siinä sitten rystysiä.

Sitten lähin talsimaan kantamuksieni kanssa, kunnes jonkin matkan päässä tajusin, että minähän tulin pyörällä. Perhana! Sehän jäi sinne hiekkatien alkuun,  ite kun olin juossut suorinta tietä ja tullut reilusti sen eelle. Pyörää hakiessa tajusin toisenkin asian, ihan suora polkukin olis ollut sinne mistä lähin. Ei ois tarvinnu umpimehtää juosta!

Pyörän korissa olikin jo aarteita ennestään?? Mutta olihan ne muutkin saatava sopimaan. Pari pitkää harmaata lautaa sai jäähä oottamaan toista reissua. Joku rajotus se on pyörässäkin :D


Ylileveä kuljetus!
Matkalla joku ohikulkija huus, että koko metänkö otit mukkaas? Varmana vaikutti siltä, kuin en ikinä pääsis mehtään ennää!! Tai sitten en ennen ollut moisessa paikassa käynyt!!

Kotona lämmäytin saunan ja pesin ihteni juuriharjalla ja tervasaippualla hirvikärpäsistä!
YiiihhHH!

Että semmonen reissu taas kerran.
Tämä ei suinkaan ollut ainoa tätä lajia, eikä taatusti viimeinen :)

Lupsakkata lauantaita :)

maanantai 7. lokakuuta 2013

Sinkkisoikossa....

...kasvaa sammalta, kanerva ja venetsianlyhtyjä! Siirsin pelargonian sisälle turvaan, ettei halla syö ja jotakin piti laittaa tilalle.

 
Sammal on niin ihanaa ja tosi vihreätä. Auringossa kaikki värit hehkuvat.


Pimeässä värilyhdyt loistaa hienosti. Tässä kuvassa oli jo liian pimeää kuvauksen suhteen etteivät pääse oikeuksiinsa.

Samaa sävyä lyhty sekä kanerva.

Takapihan kannon juurella kukkii orvokki täyttä päätä.

Ihankuin laulaisivat jotakin kirkkaalla ja heleällä äänellä...

...niinkuin Matildakin, joka on saanut toivomansa vihreät silmät sekä ruususuun. Tänään oli ihanan lämmin päivä, mittari näytti yhessä vaiheessa jopa +16 astetta. Kyllä Sammalkeijun oli riemukasta keinua ja laulella, kun minä haravoin.

 Innoissaan otti vielä niin kovat vauhit, että meinasi pudota.
Illalla, kun menin hakemaan sisälle, tarrasi keinun ketjuihin kiinni ja tuumasi, että minä en lähe mihinkään. Noh, suostuttelun jälkeen lähti mukaan, kun kuuli, että huomenna heti aamusta pääsee takaisin.

Tervetuloa Kruunu Vuokko lukijakseni :)

Semmosia maanantaikuulumisia meijän pihalta. Voikaa hyvin ja nauttikaa täysin rinnoin näistä ihanista syysilmoista :)

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Sammalkeiju Matilda Maahinen!

Hei, olen Matilda. Luomisprosessini on ollut pitkä, keväästä asti minua on rakennettu pikkuhiljaa. Ensimmäiseksi sain sieluni, sitten vasta vartalon. Minut on tehty sammaleesta ja katiskaverkosta. Heinäkuussa löytyi vasta jalat ja sain pitsimekonkin päälleni. Mikäs tässä on keinuessa, kun lämmin  kesätuuli antaa vauhtia. 
On minulla pienet siivetkin, ne eivät vielä vain kanna.

Syys tuli vähän liian äkkiä, vaikka lämmintä on ollutkin. Sain mekkoon nyörit ja kaulahuivin. Silmiinkin sain väriä, vaikka ei ne vielä semmoiset ole, kuin olin toivonut. On minulle luvattu vihreät silmät, ehkä saan ne jo tänään.

Suutakan minulla ei ole tai ehkä jonkinlainen. Laulelisin tosin mielelläni, jos semmoinen olisi. Täytyy esittää toivomus vielä senkin suhteen.

Ihana lämmin syysilta, valojen ja kynttilälyhtyjen loisteessa. Emäntäni kävi keinuttamassa minua ja juttelemassa. Sain yöksi takin päälleni, vaikka ei minua paleltanut.

Yöt kävi niin kylmiksi, että minut haettiin sisälle. Sain oikein ihanan tuolin ja yhden päivän ajan sain olla oikea prinsessa. Terveisiä toiselle prinsessalle Pihlalle, joka onkin huolehtinut minusta tosi hyvin  <3

Nyt toivotan ihmisille sekä kaikille maahisille, keijuille sekä muillekkin metsäneläville  mukavaa päivää.